Sola
Osaamiskeskusta alettiin ideoida keväällä 2015 ja avajaisia vietettiin syksyllä 2015 juhlapuheiden, musiikkiesitysten ja opiskelijoiden esitysten siivittämänä. Keväällä 2017 Sopimuskodilla järjestettiin nimikilpailu, jossa siis mietittiin osaamiskeskukselle uutta, osuvaa nimeä. Voittajaksi valittiin SOLA. Nimen valitsi osallistujien joukosta osaamiskeskuksen kummi, Suomen mielenterveysseuran pitkäaikainen toiminnanjohtaja (1983-2006) Pirkko Lahti.
Osaamiskeskus Sola
Pirkko Lahti esitteli tarinaa Solan taustalla:
Sola on paikka, jossa mielenterveyskuntoutujat yhdessä Laurean opiskelijoiden kanssa ja avulla opiskelevat arjen elämää, päivä- ja työtoimintaa, viestintää ja markkinointia sekä sosiaalisia taitoja.
Sola on kapea. Se vaatii työtä ja aherrusta, päätöksiä ja viisautta selviytyä solan kautta omalle tielleen lähinnä itsenäistymiseen. Oikotietä ei ole, mutta tasavertaisen oppimisen kautta osaaminen vahvistuu sekä sopimuskodin kuntoutujilla sekä Laurean opiskelijoilla.
Opinnäytetyö: Sopimuskodin mielenterveyskuntoutujien kokemuksia korona-ajan arjesta 2023
Toteutimme Keski-Uudenmaan Sopimuskoti ry:n kanssa yhteistyössä opinnäytetyön, joka valmistui keväällä 2023. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa ja tuoda esiin kuntoutujien omia kokemuksia korona-ajan arjesta. Työn tavoitteena oli kerätä ja viedä tietoa Sopimuskodille sekä analysoida kuntoutujilta kerättyä dataa ja löytää siitä merkityssuhteita. Opinnäytetyön tutkimuskysymys oli ” Millä tavoin korona on vaikuttanut mielenterveyskuntoutujien arkeen ja hyvinvointiin?”
Opinnäytetyö pohjautui jo aiemmin toteutetun kyselytutkimuksen aineistoon. Kyselytutkimus oli toteutettu keväällä 2022 Laurea-ammattikorkeakoulun ja Keski-Uudenmaan Sopimuskoti ry:n SOLA-yhteistyössä. Kyselyn tulosten tueksi ja niitä syventämään toteutettiin keväällä 2023 myös ryhmämuotoinen teemahaastattelu Sopimuskodin kuntoutujille, jossa tarkoituksena oli syventää jo kyselyssä esiin tulleita teemoja.
Kyselyyn vastasi 69 kuntoutujaa. Kyselyssä oli 30 kysymystä liittyen kuntoutujien arkeen ja hyvinvointiin. Kysymysten vastausvaihtoehdot olivat kyllä, ei ja en osaa sanoa. Kyselyt analysoitiin Excel-ohjelmalla, jossa data ristiintaulukoitiin. Haastattelu toteutettiin ryhmähaastattelun Sopimuskodin tiloissa keväällä 2023. Haastateltavien määrä oli 8. Haastattelu oli teemahaastattelu. Haastattelun äänite litteroitiin, jonka jälkeen se analysoitiin koodauksen ja teemoittelun keinoin.
Opinnäytetyön tuloksissa ilmeni, että kyselyn perusteella liikkeelle lähteminen oli haastavinta 31–50-vuotiailla ja naisilla. Naiset kokivat liikunnan lisääntyneen miehiä enemmän. Haastattelussa haastateltavat kokivat liikunnan lisääntyneen korona-aikana kävelyn ja lenkkeilyn muodossa. Naisilla oli miehiä hieman enemmän merkitystä ravitsemukseen, mutta vastaajat silti kokivat korona-ajan vaikuttaneen melko vähän ruokailuun ja ravintoon. Koronalla ei ollut juurikaan merkitystä kyselyyn vastanneiden talouteen tai uneen ja päivärytmiin.18–30-vuotiaat kokivat koronalla olleen eniten negatiivista merkitystä arjessa jaksamiseen ja kykyyn selviytyä päivittäisistä askareista. Koronalla oli enemmän merkitystä naisten psyykkiseen hyvinvointiin kuin miesten. Neljäsosa kyselyyn vastanneista oli kokenut yksinäisyyttä, naiset miehiä enemmän. Myös haastateltavat toivat esille yksinäisyyttä. Kyselyssä ja haastattelussa Sopimuskodin toimintaan korona-aikana oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä.
Koronalla ei ollut niin suuria merkityksiä Sopimuskodin kuntoutujien arkeen ja hyvinvointiin, kuin tutkimuksen alussa oletuksena oli. Merkityksiä näkyi eniten liikkumisessa ja sosiaalisissa suhteissa, joka voi selittyä koronarajoituksien kautta. Sopimuskodin toiminta voi toimia myös suojaavana tekijänä kuntoutujien elämässä, koska se tarjoaa sosiaalista tukea, yhteisöllisyyttä ja hyvinvoinnin sekä arjen tukea kuntoutujilleen.
Valmiin opinnäytetyön voi käydä lukemassa Theseuksesta tästä linkistä painamalla.
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052915730
Jenni Jäälinoja & Veera Pelkonen
Opinnäytetyö luovasta kirjoittamisesta
12-2022
Living lab on aidossa käytännönympäristössä tapahtuvaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa, jossa asiakkaat otetaan aktiivisesti mukaan palvelujen suunnittelutyöhön. Sopimuskodissa living lab tarkoittaa sitä, että palvelut ja toiminnot sekä suunnitellaan että toteutetaan asiakkaiden kanssa ja tietenkin myös heidän tarpeensa ja toiveensa huomioon ottaen. Living lab on jatkuvasti kehittyvää toimintaa, jonka tavoitteena on toiminnan kehittämisen lisäksi kaikkien osapuolten hyöty,
Laurean harjoittelija Marjut Viitala suoritti harjoitteluaan ja keräsi samalla aineistoa toiminnalliseen opinnäytteeseen pitämällä kahdeksan Luovan kirjoittamisen työpajaa Sopimuskodin kuntoutujille keväällä 2020. Projekti oli Sopimuskodin tilaama ja sen tarkoituksena oli suunnitella ja toteuttaa Luovan kirjoittamisen työpajat ja kerätä palautetta sekä kokemuksia pajoissa käytetyistä harjoituksista sekä arvioida toipumisorientaatiomalliin pohjautuvan ohjauksen laadukkuutta.
Pajan osallistujilta kerätyn palautteen ja omien havaintojensa perusteella ohjaaja raportoi tuloksista seuraavaa: eritoten kuviin ja kortteihin liittyvät kirjoittamistehtävät koettiin aluksi hankalina, mutta myös kaikkein mielenkiintoisimpina. Kun alun haasteista oli ohjauksen ja esimerkkien avulla selvitty, syntyi tehtävistä kaikkein mielenkiintoisimpia tekstejä, joita myös yhdessä osallistujien kanssa jaettiin. Ohjaaja antoi teksteistä positiivista palautetta ja muut osallistujat saivat myös kommentoida jaettuja tekstejä.
Ohjausta tarkasteltiin toipumisorientaatiomallin henkilökohtaisen kuntoutumisen viiden prosessin toteutumisen kautta. Ohjauksen onnistumisen seurauksena lähes kaikki osallistujat kokivat onnistumisen hetkiä, kokivat olevansa tasavertaisia toimijoita muiden ryhmäläisten kanssa, kokivat uskoa ja toivoa omiin kykyihin onnistuneiden tehtäväsuoritusten myötä, kokivat olevansa ryhmän arvokkaita jäseniä ja kokivat myös ilon ja riemun hetkiä ohjaajan palautteessaan esiin tuomista hienoista oivalluksista ja kiitoksista. Kurssin palautteissa toivottiin samankaltaisia pajoja lisää, mikä lienee paras kiitos ja onnistumisen osoitus ohjaajalle.
Opinnäytetyön raportti on luettavissa Theseus-tietokannasta www.theseus.fi nimellä Kokemukset luovan kirjoittamisen työpajoista toipumisorientaatiomallia toteuttavassa mielenterveyskuntoutuksessa.
Erikseen yhdessä ryhmä, etäohjausta Sopimuskodilla
04-2020
Olemme Sonja, Ada ja Mikko, kolme Tikkurilan Laurean ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijaa. Saimme mahdollisuuden kokeilla ryhmänohjausta Sopimuskodilla. Koronarajoituksista johtuen ohjaus jouduttiin tekemään etäyhteyksien kautta. Sopimuskodilla ei ollut aikaisemmin kokeiltu ryhmien etäohjausta, joten me kolme opiskelijaa olimmekin nyt uuden ja jännän äärellä.
Ryhmänohjaustehtävä liittyi koulutyöhön, jossa suorittaisimme neljä kertaa ryhmänohjausta Sopimuskodilla. Normaalissa maailmantilassa ohjaus olisi suoritettu Sopimuskodilla paikan päällä, mutta koronarajoitteet eivät tätä mahdollistaneet. Tästäpä avautuikin oiva mahdollisuus kokeilla ensi kertaa ryhmän ohjausta etäyhteyksien avulla. Päätimme opiskelijaryhmässä suunnitella ja kartoittaa etäohjauksen mahdollisuuksia sekä uhkia mahdollisimman pitkälle ennen yhteydenottoa Sopimuskodille.
Uhkien ja mahdollisuuksien ohjaustyö. Projektin alussa pohdimme ainakin seuraavia asioita. Yhteyksien toimivuus ja äänen kuuluminen molempiin suuntiin. Vuorovaikutuksellisuuden ja ryhmäytymisen muodostuminen fyysisen läsnäolon puuttuessa, sekä ryhmien sisäisen dynamiikan toimiminen. Suunnittelimme myös minkälaista sisältöä ja toimintaa voisimme toteuttaa ryhmässä, jossa emme ole itse paikalla. Päädyimme lopulta kirjoitus ja kuvataidetehtävään ruokamuistelun osalta, voimavaraympyrän kartoittamiseen, vahvuuskorteilla pelaamiseen sekä parasta minussa harjoitukseen.
Sopimuskodin kanssa käydyn palaverin myötä toiminta alkoi selkeytymään ja konkretisoitumaan. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että ryhmän ohjaus tulisi vaatimaan Sopimuskodilta yhden henkilön paikan päälle. Hänen tehtävänsä olisi päästää kuntoutujat sovittuun tilaan, valmistella tarvittavat välineet jokaiselle ohjauskerralle (kynät, pensselit, tulosteet yms.) sekä toimia koneen käyttäjänä ja huolehtia videotykin ja yhteyden toiminnasta. Päätimme myös kokeilla yhteydet kuntoon ennen jokaista tapaamista.
Yhteysvälineenä käytimme Teams- ohjelmaa, sillä se oli kaikille tuttu. Lisäksi käytössä oli kokousmikrofoni ja videotykki, jolla palaveri heijastettiin kaikille nähtäväksi. Yhteydet toimivat hyvin, ja pahimmilta päällekkäin puhumisilta vältyttiin, vaikka kolme opiskelijaa olivat omilla koneillaan kotonaan ja ryhmäläiset Sopimuskodilla. Selkeä työnjako piti ohjauskerrat hyvin jäsenneltyinä ja toimivina kokonaisuuksina, jolloin päällekkäin puhumiselta vältyttiin. Jokaisella opiskelijalla oli oma vastuuvuoronsa, jonka oli suunnitellut ja briiffannut toisille.
Loppujen lopuksi ainoaksi ongelmaksi muodostui äänen kuuluvuus. Tähän vaikutti osalta kokousmikrofonin rajallinen paikan asettelu sekä ryhmäläisten käyttämät maskit ja naamakilvet. Äänen kuuluvuuden kanssa olimme olosuhteiden orjia. Harmillisesti osa puheenvuoroista jäi meille opiskelijoille hivenen epäselviksi.
Yhteenvetona voimme kuitenkin todeta etäyhteyksillä suoritettavan ryhmänohjauksen olevan mahdollista ja toimiva malli tilanteissa, joissa kokoontumisrajoituksia on noudatettava. Etäohjaus vaati kuitenkin tarkkaa suunnittelua ja yhteistyötä Sopimuskodin henkilökunnan kanssa sekä ryhmädynamiikaltaan toimivan osallistujat. Pioneerit ovat tehtävänsä tehneet ja tästä on hyvä jatkaa etäohjauksen kehitystyötä.
Kiitos kaikille,
Sonja, Ada ja Mikko
