Sola

Sopimuskodin ja Laurea-ammattikorkeakoulun yhteistyöstä poikinut Osaamiskeskus-hanke on living lab -ideologiaan perustuva malli jota on kehitetty Sopimuskodin henkilökunnan ja sen asiakkaiden sekä Laurea-ammattikorkeakoulun opiskelijoiden ja opettajien yhteistyönä.

Osaamiskeskusta alettiin ideoida keväällä 2015 ja avajaisia vietettiin syksyllä 2015 juhlapuheiden, musiikkiesitysten ja opiskelijoiden esitysten siivittämänä.

Keväällä 2017 Sopimuskodilla järjestettiin nimikilpailu, jossa siis mietittiin osaamiskeskukselle uutta, osuvaa nimeä. Voittajaksi valittiin SOLA. Nimen valitsi osallistujien joukosta osaamiskeskuksen kummi, Suomen mielenterveysseuran pitkäaikainen toiminnanjohtaja (1983-2006) Pirkko Lahti.

Osaamiskeskus Sola

Pirkko Lahti esitteli tarinaa Solan taustalla:
Sola on paikka, jossa mielenterveyskuntoutujat yhdessä Laurean opiskelijoiden kanssa ja avulla opiskelevat arjen elämää, päivä- ja työtoimintaa, viestintää ja markkinointia sekä sosiaalisia taitoja.

Pirkko Lahti esittelee Solaa
Pirkko Lahti esittelee Solaa
Marita Ulmanen Sopimuskodilta otti vastaan nimikilpailun palkintoruusun
Marita Ulmanen Sopimuskodilta otti vastaan nimikilpailun palkintoruusun

Sola on kapea. Se vaatii työtä ja aherrusta, päätöksiä ja viisautta selviytyä solan kautta omalle tielleen lähinnä itsenäistymiseen. Oikotietä ei ole, mutta tasavertaisen oppimisen kautta osaaminen vahvistuu sekä sopimuskodin kuntoutujilla sekä Laurean opiskelijoilla.

Mikä on living lab?

Living lab on aidossa käytännönympäristössä tapahtuvaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa, jossa asiakkaat otetaan aktiivisesti mukaan palvelujen suunnittelutyöhön. Sopimuskodissa living lab tarkoittaa sitä, että palvelut ja toiminnot sekä suunnitellaan että toteutetaan asiakkaiden kanssa ja tietenkin myös heidän tarpeensa ja toiveensa huomioon ottaen. Living lab on jatkuvasti kehittyvää toimintaa, jonka tavoitteena on toiminnan kehittämisen lisäksi kaikkien osapuolten hyöty.

Erikseen yhdessä ryhmä, etäohjausta Sopimuskodilla

Olemme Sonja, Ada ja Mikko, kolme Tikkurilan Laurean ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijaa. Saimme mahdollisuuden kokeilla ryhmänohjausta Sopimuskodilla. Koronarajoituksista johtuen ohjaus jouduttiin tekemään etäyhteyksien kautta. Sopimuskodilla ei ollut aikaisemmin kokeiltu ryhmien etäohjausta, joten me kolme opiskelijaa olimmekin nyt uuden ja jännän äärellä.

Olemme Sonja, Ada ja Mikko, kolme Tikkurilan Laurean ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijaa.

Ryhmänohjaustehtävä liittyi koulutyöhön, jossa suorittaisimme neljä kertaa ryhmänohjausta Sopimuskodilla. Normaalissa maailmantilassa ohjaus olisi suoritettu Sopimuskodilla paikan päällä, mutta koronarajoitteet eivät tätä mahdollistaneet. Tästäpä avautuikin oiva mahdollisuus kokeilla ensi kertaa ryhmän ohjausta etäyhteyksien avulla. Päätimme opiskelijaryhmässä suunnitella ja kartoittaa etäohjauksen mahdollisuuksia sekä uhkia mahdollisimman pitkälle ennen yhteydenottoa Sopimuskodille.

Uhkien ja mahdollisuuksien ohjaustyö. Projektin alussa pohdimme ainakin seuraavia asioita. Yhteyksien toimivuus ja äänen kuuluminen molempiin suuntiin. Vuorovaikutuksellisuuden ja ryhmäytymisen muodostuminen fyysisen läsnäolon puuttuessa, sekä ryhmien sisäisen dynamiikan toimiminen. Suunnittelimme myös minkälaista sisältöä ja toimintaa voisimme toteuttaa ryhmässä, jossa emme ole itse paikalla. Päädyimme lopulta kirjoitus ja kuvataidetehtävään ruokamuistelun osalta, voimavaraympyrän kartoittamiseen, vahvuuskorteilla pelaamiseen sekä parasta minussa harjoitukseen.

Sopimuskodin kanssa käydyn palaverin myötä toiminta alkoi selkeytymään ja konkretisoitumaan. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että ryhmän ohjaus tulisi vaatimaan Sopimuskodilta yhden henkilön paikan päälle. Hänen tehtävänsä olisi päästää kuntoutujat sovittuun tilaan, valmistella tarvittavat välineet jokaiselle ohjauskerralle (kynät, pensselit, tulosteet yms.) sekä toimia koneen käyttäjänä ja huolehtia videotykin ja yhteyden toiminnasta. Päätimme myös kokeilla yhteydet kuntoon ennen jokaista tapaamista.

Yhteysvälineenä käytimme Teams- ohjelmaa, sillä se oli kaikille tuttu. Lisäksi käytössä oli kokousmikrofoni ja videotykki, jolla palaveri heijastettiin kaikille nähtäväksi. Yhteydet toimivat hyvin, ja pahimmilta päällekkäin puhumisilta vältyttiin, vaikka kolme opiskelijaa olivat omilla koneillaan kotonaan ja ryhmäläiset Sopimuskodilla. Selkeä työnjako piti ohjauskerrat hyvin jäsenneltyinä ja toimivina kokonaisuuksina, jolloin päällekkäin puhumiselta vältyttiin. Jokaisella opiskelijalla oli oma vastuuvuoronsa, jonka oli suunnitellut ja briiffannut toisille.
Loppujen lopuksi ainoaksi ongelmaksi muodostui äänen kuuluvuus. Tähän vaikutti osalta kokousmikrofonin rajallinen paikan asettelu sekä ryhmäläisten käyttämät maskit ja naamakilvet. Äänen kuuluvuuden kanssa olimme olosuhteiden orjia. Harmillisesti osa puheenvuoroista jäi meille opiskelijoille hivenen epäselviksi.

Yhteenvetona voimme kuitenkin todeta etäyhteyksillä suoritettavan ryhmänohjauksen olevan mahdollista ja toimiva malli tilanteissa, joissa kokoontumisrajoituksia on noudatettava. Etäohjaus vaati kuitenkin tarkkaa suunnittelua ja yhteistyötä Sopimuskodin henkilökunnan kanssa sekä ryhmädynamiikaltaan toimivan osallistujat. Pioneerit ovat tehtävänsä tehneet ja tästä on hyvä jatkaa etäohjauksen kehitystyötä.

Kiitos kaikille,

Sonja, Ada ja Mikko

Työssäoppimispaikkoja

Sopimuskoti tarjoaa työssäoppimispaikkoja sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille. Työssäoppimispaikka yms. kyselyt

Sirkka Väistölle: 040 5118543