Aika rientää vinhaa vauhtia ja tämäkin vuosi 2021 lähenee loppuaan. Samalla päättyy oman elämäni yli kolmasosan kattanut jakso eli työni Sopimuskodissa. Liki 24 vuotta tulee vuoden alussa täyteen. Jään 26.11. ensin lomalle ja siitä eläkkeelle. Olen vähän hämmentynyt, miten tässä näin kävi. Ihmettelen lähinnä ajan kulumista. Ja samallahan siinä ikäkin karttuu.
Uskon tietäväni kyllä, mitä teen työuran päätyttyä, ettei sen puoleen varmaankaan tule ongelmia. Siitä huolimatta Sopimuskodin jättämä aukko on iso. Siihen aukkoon mahtuu kiva työpaikka, monenlaista toimintaa ja tapahtumia, tärkeä sosiaalinen verkosto eli ihanat ihmiset: kuntoutujat, työtoverit, yhdistyksen ja hallitusten jäsenet, omaiset ja muut yhteistyökumppanit ja kanssakulkijat, joita olen vuosikymmenten ajan saanut kohdata. Ikävä iskee varmasti ja jo nyt tuntuu haikealta.
Olen kiitollinen ja ylpeä Sopimuskodista ja siitä, että vaikeinakin aikoina on tehty omaa hyvää työtä ja tsempattu ja pärjätty maailman muuttuessa ja vaatimusten kasvaessa. Kaikki Sopimuskodin piirissä olleet ihmiset ovat tämän tehneet mahdolliseksi. Siksi kiitän ja muistan näin jokaista yhdessä ja erikseen, sillä listasta tulisi niin pitkä, etten lähde luettelemaan. Asioitakin on saanut hoitaa ja johtaa, mutta ihmiset ja yhteinen aika kaikkien kanssaan ovat olleet kaiken toiminnan ja omankin työni perusta.
Olen vähän väsynyt, kaikki on niin jännittävää… Ehkä käyn Muumilaakson väen tapaan talviunille ja herään virkeänä uuteen kevääseen.
Tai sitten, pompin tasajalkaa ja toimin tämän kivan ohjeen mukaan:
”Voisin tehdä mitä tahansa
enkä kumminkaan tee yhtään mitään.
Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa.”
Mymmeli, Muumilaakson marraskuu
Hyvää jatkoa, terveyttä ja onnea kaikille, missä ikinä olettekin ja mitä ikinä teettekin!
Tapaamisiin ja kuulemiin ystävät kalliit!
P.s. Mietin, miksi Sopimuskodissa on ja on ollut niin hyvä olla, niin keksin monta asiaa, mutta yksi on ehkä kaikkein tärkein. Meidän perustehtävällämme on merkitystä ja oma tärkeä tarkoituksensa.
Tähän liittyen loppukaneetti:
”En ehkä mennyt ihan sinne, minne tarkoitukseni oli mennä, mutta uskon päätyneeni sinne, missä tarkoitukseni oli olla.”
Douglas Adamsia mukaellen
Sirkka
